Miten tunnistaminen RFID-tekniikalla tapahtuu, ja millaisia erilaisia ominaisuuksia tunnisteilla on? Seuraavassa esitellään RFID-teknologiaa tunnistamisen ja tunnisteiden näkökulmasta. Jos olet järjestelmätoimittaja, voit käyttää seuraavaa artikkelia apuna, kun esittelet RFID-teknologiaa ja eri tunnistevaihtoehtoja loppuasiakkaille.
RFID-pohjaisessa tunnistusjärjestelmässä käytetään tunnisteita eli transpondereita, joita kutsutaan tuttavallisemmin tageiksi. Tunnisteessa on aina yksilöllinen tunnisteen identifioiva ID-numero. Ns. älykorttiteknologioissa tunnisteessa on ID-numeron lisäksi tilaa muulle tiedolle. Tunnisteen muistisektoreihin voidaan tallentaa tietoa, jota hyödynnetään esimerkiksi maksusovelluksissa tai tietyn aikaa voimassa olevien pääsyoikeuksien todentamisessa. Muistisektoreita hyödynnetään myös silloin, kun tunnisteen tiedot suojataan erilaisilla salaustekniikoilla eikä tunnisteen ID-numeroa käytetä sovelluksessa.
Kirjoittavat lukijat voivat tallentaa lukutapahtuman yhteydessä tunnisteelle tietoa. Näin toimitaan esimerkiksi sellaisissa tunnistussovelluksissa, joissa tunnisteelle on tallennettu tietty määrä käynti- tai käyttökertoja. Lukutapahtuman yhteydessä lukija tallentaa tunnisteeseen jäljellä olevien käyntikertojen määrän.
RFID-tunnisteet jaetaan aktiivisiin ja passiivisiin tunnisteisiin. Kaikki Idescon tunnisteet ovat passiivisia tunnisteita, joissa ei ole virtalähdettä. Aktiivisissa tunnisteissa on oma virtalähde, joka voimistaa signaalia tunnisteen ja lukijan välillä. Aktiivisilla tunnisteilla päästään muutaman kymmenen metrin lukuetäisyyksiin, ja niitä käytetään esimerksi tavarakonttien ja junavaunujen tunnistamisessa. Passiivisilla tunnisteilla lukuetäisyydet ovat teknologiasta riippuen muutamista senteistä viiteentoista metriin. Passiivisten tunnisteiden etuna on edullisempi hinta ja pitempi käyttöikä verrattuna aktiivisiin tunnisteisiin, jotka ovat riippuvaisia virtalähteestään.
Passiivinen tunniste ei lähetä itsekseen signaalia, vaan lukija lukee tunnisteeseen tallennetun tiedon induktion avulla. Tunniste toimii vain silloin, kun se viedään tarpeeksi lähelle sellaista lukijaa, joka pystyy lukemaan kyseisen tunnisteen. Lukija lähettää tunnisteesta lukemansa tiedon järjestelmään, joka puolestaan tietää onko kyseisellä tunnisteella oikeuksia tuossa järjestelmässä. Kehittyneimmissä tunnisteteknologioissa, kuten MIFARE DESFiressä, lukijoihin ja tunnisteisiin ohjelmoidaan yksilölliset turva-avaimet, jolloin tunnisteen voi lukea yksinomaan tietty lukija, joka on erikseen ohjelmoitu lukemaan kyseinen tunniste. 128-bittisen AES-salauksen vuoksi DESFire-tunnisteita ei voi kopioida eikä hakkeroida millään tekniikalla.
Tunnistusteknologiat ja käyttökohteet
Passiiviset tunnistusteknologiat jaetaan yleisimmin radiotaajuuden mukaan 125 kHz:n, 13,56 MHz:n sekä UHF-teknologioihin. Näistä on erikseen olemassa standaroituja ns. avoimia, ja valmistajakohtaisia, eli niin sanottuja suljettuja teknologioita. Avoimen standardin teknologia, esimerkiksi älykorttiteknologioista MIFARE®, ja UHF-teknologioista EPC tarkoittavat, että tunnisteita saa useilta valmistajilta, kuten myös niiden kanssa yhteensopivia lukijoita. Suljetuissa teknologioissa yhteensopivia lukijoita ja tunnisteita saa vain yhdeltä valmistajalta. Tunnistusetäisyydet ovat UHF-teknologioilla parista metristä viiteentoista metriin. UHF-teknologiaa hyödynnetään ajoneuvontunnistus- ja logistiikkasovelluksissa, mutta myös sellaisissa henkilöntunnistussovelluksissa, joissa kulunvalvontapisteen läpi kulkeva, tunnistetta kantava henkilö tunnistetaan ilman että hänen pitää tulla erikseen näyttämään tunnistetta lukijalle. 125 kHz:n ja 13,56 MHz:n teknologioilla tunnistusetäisyydet ovat muutamia senttejä. Niitä käytetään henkilöntunnistuksessa ja tavaroiden merkitsemisessä.
Tunnistetyypit
Tunnisteita on hyvin monenlaisia riippuen käyttökohteesta. RFID-tunniste voi mukana kuljetettava avaimenperän mallinen tai kaulassa pidettävä tunniste, kortti tai ranneke, ja paljon muuta käyttökohteesta ja käyttöympäristöstä riippuen. Tavaraan kiinnitettävä tunniste voi olla esimerkiksi tarra tai nappi. Yhteistä kaikille tunnisteille on, että niiden sisällä on RFID-siru, jonka lukija lukee tunnisteesta. Tunnisteista saadaan käytettävästä materiaalista riippuen hyvinkin kestäviä eri ympäristöihin. Yleisesti ottaen RFID-tunnisteet, etenkin teollisiin ympäristöihin tarkoitetut tunnisteet kestävät hyvin kemikaaleja, kuumuutta, vettä, likaa ja iskuja. RFID-tunnisteilla merkitään esimerkiksi säännöllisessä pesulakäsittelyssä käyviä vaatteita.
Metallipinnoilla käytetään erityisiä, juuri metallipinnoille suunniteltuja tunnisteita. Myös auton tuulilaseihin on olemassa omanlaisensa tunnisteet. Metallipinnoille ja tuulilaseihin tarkoitetut tunnisteet eivät välttämättä toimi muilla asennuspinnoilla, joten on tärkeää valita juuri oikeanlaiset tunnisteet. Tunnisteen optimaalinen sijoittaminen lukijaan nähden on sitä tärkeämpää, mitä kauempaa tunnistetta luetaan.
Tutustu tarkemmin erilaisiin tunnisteisiin. Asiakastukemme ja myyjämme neuvovat mielellään sopivien tunnisteiden valinnassa.